keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Luettua

No nyt oon minäkin tän kohukirjan lukenut. Miten sen nyt sanois? En kauheesti tykännyt. Mielestäni se oli sekava ja vasta loppusivuilla ymmärsin sen, että siinä oli blogikirjoitusta välillä. Nukkeleikit hypin melkein kaikki yli, mitä en yleensä tee, joko luen tai en, mutta yli en hypi. 
Asia sinänsä on aika järkky, että jotku punaiset varpaankynnet on suurikin synti jne. En ymmärrä. Minulla oli ystävä, joka kuulu tähän samaan porukkaan, mutta ei ollut kovin ahdasmielinen. Kerran tuli puhetta viinan juomisesta, minkä mormoonit tuomitsee, niin tää ystävä ratkaisi kinan  aika hienosti asian sanomalla " Eihän se ole synti, mitä suuhunsa laittaa, vaan mitä sieltä tulee ulos" Siinä jäi mormooni sanattomaksi. 
No niin minusta ei siis mikään erikoinen kirja, paits tietty lestadiolaisille, kun asiosta puhutaan julkisesti.



Hitsin kylmää meillä -25,5 mut siitäkin huolimatta
Onnelliist voimiist!

9 kommenttia:

  1. Minä luin Taivaslaulun heti silloin kun se ilmestyi. Tykkäsin kovasti, avasi ihan uusia maailmoja. Kävin kuuntelemassa Pauliina Rauhalaa, kun hän kertoi kirjansa kirjoittamisprosessista Joensuun kirjastossa. - Pakkasta taitaa olla joka puolella Suomea, meillä -25. - Mukavaa loppiaista sinulle Amalia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi on montaa mieltä. Ystäväni tykkäs kanssa, siksi minäkin se luin.

      Poista
  2. Meillä on -24 C.

    Kirjaa en ole lukenut, enkä aio lukeakaan:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syystä että?
      Mielestäni et kyllä mitään häviä, vaikka et luekkaa.

      Poista
  3. En tykännyt minäkään kirjasta, luin sen noin vuosi sitten, tarkemmin en enää oikien muista tunteitani. Mutta tuo asiahan on tärkeä nostaa esille ja siksi kirjakin on mielestäni tärkeä. Läheltä olen seurannut monia lestadiolaisia perheitä ja nähnyt monenlaista eikä äitien uupuminen ole minulle uusi asia. Eilen kävin katsomassa Oulun teatterissa Taivas laulun, mutta siitä esityksestä en kyllä pitänyt ollenkaan, koheltamista koko ajan. Sillä pilasivat hyvän asian minun mielestäni. Tosin suurin osa yleisöstä taisi olla eri mieltä ablodeista päätellen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo asianytimen takia on hyvä, että vähän pöyhästää.

      Poista
  4. Minusta kirjan kieli on lyyrisen kaunista ja aihe tärkeä. Luin kirjan ja pidin sitä ihan ok:na eli minäkään siihen rakastunut. Kannattaa muistaa, että ryhmissäkin on niitä yksilöitä. Minulle tutumpia ovat Jehovan todistajat, eivätkä hekään kaikki noudata yhteisönsä sääntöjä niin pilkulleen. Ääripäiden välille mahtuu jos jonkinlaista ja varmasti paikkakunta/paikallinen yhteisö voi vaikuttaa myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on. Jokainen voi mun puolesta uskoa, vaikka totemipaaluun, ei vaikuta mun polkupyörän ohjaukseen. Silti en ymmärrä noita sääntöjä, en minkään uskonlahkon. Vaan eipä mun tarvitse.

      Poista
  5. Minä luin Taivaslaulun silloin kun kirja ilmestyi. Minä tykkäsin Rauhalan runollisesta kirjoitustyylistä ja myös itse teemasta, koska lähipiirissä on ns. "kokemusta omaavia". Kirja on mielestäni rohkea kannanotto uskon varjolla tiukkaa linjaa vaativien tabujen höllentämiseksi. Totta on, että kirjasta ollaan montaa mieltä, silloinhan kirjailija on onnistunut. Mutta minä tykkäsin.

    VastaaPoista